ErkkiNiemi

Työskentelyä 1950-luvun laivatelakalla    

Kirjailija Kaarlo Isotalo kirjoitti 1950-luvulla otsikon aiheesta romaanin nimeltä Telakka. Hän pestautui joksikin aikaa Crichton Vulcanin telakalle levyseppäryhmään saadakseen kirjaansa varten taustatietoa kommunistien ja sosiaalidemokraattien välisestä riitelystä. Se puoli kirjasta olikin niin hyvin kirjoitettu, että miesten puheista tunnistin, kenestä oli milloinkin kyse. Kirjassa esiintyi myös päähenkilönä muuan Nieminen, nuori juuri maalta muuttanut nuorukainen.

Minä satuin olemaan samassa työporukassa levysepän apulaisena saadakseni teknillisen opiston vaatimaa työkokemusta. Olin tuon työporukan ainoa äskettäin maalta muuttanut nuorukainen ja nimeni Niemi lienee antanut kirjailijalle idean kirjan päähenkilöksi. Kuvitellun Niemisen ja todellisen Niemen elämät eivät kylläkään muistuttaneet toisiaan.

Siirryin levysepän apulaiseksi työkaluosastolta, jossa olin jo ehtinyt perehtyä alan työkaluihin. Apulainen tuli työkaveriksi kokeneelle paasille. Sana ”paasi” lienee väännös amerikkalaisesta sanasta ”boss”. Minun paasini oli kovan luokan kommunisti, joka käytti paljon aikaa agitointiin.

Levysepät ja hitsarit tekivät työnsä urakalla. Urakkahinnoittelija laski omilla kaavoillaan urakalle hinnan. Työ tehtiin yleensä sen verran joutuisasti, että tuntipalkkojen päälle jäi urakkahinnasta urakkavoittoa. Käytännöksi oli muodostunut, että urakkavoitto ei saanut ylittää 70% tuntipalkoista, muutoin urakkahinnoittelija kiristäisi seuraavien urakoiden hintoja.

Kun minulla oli ilmennyt olevan hyvä laskupää, monikin yhteistä urakkaa tekevä työryhmä lasketutti minulla, montako tuntia kunkin urakkaan osallistuvan pitää kirjata tehdyksi, jotta urakkavoitoksi tulisi 69,9%.

Ensimmäiset työt paasini kanssa olivat hitsauksen aiheuttamien muodonmuutosten oikomista. Paasi kuumensi hitsauspolttimella levyyn hehkuvan kuuman alueen, joka jäähtyessään kiristäisi levyä. Vaikutusta tehostettiin lekalla takomalla, mikä oli apulaisen työtä. Kuumaan levyyn ei voinut suoraan lyödä, ettei siihen tulisi rumia jälkiä. Lyönnit kohdistettiin plaanivasaraan, jota paasi piteli kuumennetun alueen päällä.

Eräänkin kerran tehtävänä oli laivan kannen oikominen. Sitä ennen paasi merkkasi liidulla kannen täyteen oiottavia kohtia ja kutsui urakkahinnoittelijan katsomaan, kuinka paha homma oli edessä. Hinnoittelija erehtyikin laskemaan ja antamaan urakalle hyvän hinnan. Mutta sitten paasi pesi tekemänsä liitumerkinnät pois ja lähti agitoimaan. Minä yritin lorvailla ja lymytä kaksi viikkoa toimettomana, että kirjaamamme tuntimäärät johtaisivat 69,9%:n urakkavoittoon.

Toisinaan vastaavassa tilanteessa haettiin jo uusi urakka, mutta kirjattiin tunnit vielä entiselle urakalle, kunnes urakkavoitto olisi sopiva. Joku sitä välillä ihmettelikin, mutta tieto ei tainnut kulkeutua urakkahinnoittelijalle.

Vähän myöhemmin taitojeni kartuttua saimme komennuksen toiselle varville, alueelle, jossa oli pitkään rakennettu sarjaa Neuvostoliitolle toimitettavia jokihinaajia. Sieltä oli joutunut sairaslomalle levyseppä, joka oli erikoistunut rakentamaan konehuoneeseen piippuhyllyn, joka toimi huolto- ja korjaustöiden verstaana. Kun saavuimme tutustumaan uuteen työmaahan, muita urakoita siellä tekevät levysepät varoittivat, että urakka on aikojen myötä hinnoiteltu niin kireäksi, ettei ole toivoakaan, että saisimme urakkavoittoa. Paasi uskoi heti tuota järkipuhetta ja lähti pariksi viikoksi agitoimaan.

Minä 19-vuotias apulainen ryhdyin kuitenkin toimeen. Työpiirustuksista ei ollut tietoakaan, mutta kävin katsomassa mallia valmiimmista laivoista, hain varastosta tarvittavat aineet ja rakentelin yksikseni mallin mukaiset teräksiset rakenteet työpöytineen ja kaappeineen. Loppujen lopuksi kävi niin, että sekä paasi että minä saimme 69,9% urakkavoittoa. Se niistä kireistä urakkahinnoista! Kyllä siellä työnantajaa osattiin vedättää oikein olan takaa.

Aina ei urakkavoittoa kuitenkaan tullut. Kerran sain oman pienen urakan. Porrastasanteella ylhäältä tuleva kaide piti yhdistää alaspäin menevään kaiteeseen kieron kaarevalla U-muotoisella osalla. Urakkahinnoittelija laski omilla kaavoillaan 20 minuutin työtä vastaavan hinnan. Tosiasiassa minun piti käydä ottamassa mitat paikan päällä, hankkia sopiva materiaali, käydä pajalla taottamassa se sopivan muotoiseksi, sovitella se paikoilleen, hitsata kiinni ja viimeistellä hiomalla. 20 minuuttia kului moninkertaisesti, mutta tuntipalkanhan sain sentään koko ajalta.

Opiskelujeni rahoittamiseksi työskentelin useana vuonna samalla telakalla kaikki joulu- ja kesäloma-ajat. Ajan myötä sain omia urakoita ilman paasia. Kerrankin olin ollut koko yön yksin töissä asentamassa jotain laipiota. Lekani ääni kumahteli, mutta muutoin telakka kuulosti kovin hiljaiselta. Saatuani työn valmiiksi nousin aamulla laivan kannelle. Minut kohtasi näky, jossa valtava joukko työläisiä tähyili synkin ilmein minua kohti. Telakka oli mennyt aamulla istumalakkoon ja yksinäisen rikkurin lekan kumahtelu oli jotain asiaan kuulumatonta.

Työskentelyilmapiiri on nykytelakoilla varmaankin terveempää, mutta  noiden kokemusten jälkeen minun on kuitenkin vaikeata suhtautua positiivisella mielellä ammattiyhdistyksiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Millaisia omia kokemuksia kertyi telakan kommunistien ja sosiaalidemokraattien välisestä riitelystä?

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Tuo Isotalon "Telakka" löytyy myös minun kirjahyllystäni. Itse olin vuoden töissä telakalla, nuorena koneistajana "Pommilassa" -72 Ei koko ay-liikettä ole syytä tuomita sen mukaan mitä Turun telakalla tapahtui, sen ay-toiminta oli täysin poikkeavaa laatua aina Wärtsilän-telakan kaatumiseen asti. Telakan työhuonekunta oli kommunistien hallitsema ja vielä sen vähemmistön, "stalinistien" käsissä kuten koko ammattiosasta metalli 49 joka oli jäsenmäärältään Suomen suurin ammattiosasto. Itse, demarina kuuluin ensin os.338 sen ja "tepsulasen 194 yhdistyessä metalli ykköseen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... hitsauksen aiheuttamien muodonmuutosten oikomista. Paasi kuumensi hitsauspolttimella levyyn hehkuvan kuuman alueen, joka jäähtyessään kiristäisi levyä."

- Auts, kuinka vaikuttaakin hankalalta hommalta! Ainakin se edellyttää todella kokenutta pelisilmää. Epäilemättä jäähtyessään materiaali supistuu, mutta eikö se ollut kuumetessaan laajentunut saman verran?

Täysin käsittämättömältä tuntuu ajatus paasista, joka noin vain häipyi "agitoimaan". Oliko hänellä jonkinlainen luottamusmiehen status, jonka varjolla hän saattoi kadota varsinaisen työnsä äärestä jopa viikkokausiksi "liiton hommiin" tai vastaaviin?

Käyttäjän SampsaMkel kuva
Sampsa Mäkelä

"- Auts, kuinka vaikuttaakin hankalalta hommalta! Ainakin se edellyttää todella kokenutta pelisilmää. Epäilemättä jäähtyessään materiaali supistuu, mutta eikö se ollut kuumetessaan laajentunut saman verran?"

Oikominen kuumentamalla vaatii todellakin harjaannusta, muuten alueella on yhden kohouman sijasta useita kohoumia. Kuumentamalla oikaisu perustuu siihen, että sopivan kokoinen alue kuumennetaan niin kuumaksi, että se laajentuessaan tyssäytyy. Sen jälkeen alueeseen syntyy jäähtyessä oikaiseva veto.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Kirjahyllystä löytyy tuo kirja. Olen lukenut sen kaksi kertaa,ensimmäisen kerran luin sen vuonna 1985 ja toisen kerran muutama vuosi sitten. Joku siinä kirjassa vaikutti silloin ensimmäisellä kerralla koska päätin hankkia sen itselleni muutama vuosi sitten ja lukea uudestaan. Toisella kerralla ei enää kolahtanut. Ikä turmelee.:)

Telakkamaailma on minulle tyystin vieras mutta ehkä samaistuin tuon päähenkilön ulkopuolisuuteen kirjassa.

Eräs arvostelu kirjasta:

"""""Väkevä kuvaus suurtelakan työläisten karusta maailmasta ammattiyhdistysliikkeen hajanaisuuden ajalta. Telakan toimintaan vaikuttavat kaksi keskenään kiistelevää poliittista ryhmittymää. Isotalo kertoo tässä 1960 ilmestyneessä esikoisteoksessaan nuoren, itseensä sulkeutuneen työmiehen Viljo Niemisen kehitystarinan. Tämä tuntee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella toisten tehdessä ratkaisut häntä
kuulematta. Hänen omaehtoinen toimintansa tapahtuu aivan muilla linjoilla: syvenevänä ihmissuhteiden tarkkailuna, orastavan taiteellisen ilmaisun tavoitteluna sekä hiljaisen rakkauden kokemisena"""""

Käyttäjän OrvoMarjamki kuva
Orvo Marjamäki

On tullut oltua töissä telakoilla 70luvulla suomessa, ruotsissa, norjassa ja tanskassa ja tehty hitsaus, levysepän ja putkiasentajan töitä. Tarkentaisin tuota levyn oikomista, ei siinä kuumennettu jotain aluetta punaiseksi vaan kuumennettiin oiottavaa aluetta viivoiksi ja viivojen suunta riippui oiottavasta alueesta. vähän annettiin lekalla tarpeen vaatiessa vauhtia "krymmppaamiseen" eli kiristymiseen. Käytössä oli joko yksisuuttiminen poltin tai niinkutsuttu harava. Asiaa kutsuttiin rihtaamiseksi.
Niemi kirjoittaa täyttä asiaa, en tosin itse ollut turun telakalla töissä vaan seurasin asioita ruotsin puolelta. Ruotsissa oli silloin menossa valtava telakkabuumi, töitä oli pilvin pimein ja ruosalaisten kukkaroa kasvattivat turun telakalta tulleet lakkolaiset jotka tulivat ruotsin telakoille töihin. En ole ikinä nähnyt niin hullua työporukkaa kun nämä turusta tulleet olivat. Painoivat töitä vihan vimmassa ja asenteella että saatana nyt suomen kapitalisti saa turpaansa. Mutta onhan suomi outo valtio. Valtio ylläpiti nk. sirola opistoa jossa
opetettiin rikkomaan kapitalistien koneita ja tehtaita. Tämänpäivän tilannetta en tiedä.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Nuorena sosialidemokraattisena ay-aktiivina otin kyllä lujasti yhteen kommunistien kanssa, mutta 60-luvun lopulla ja 70-luvun alulla kovimmat väännöt käytiin kyllä "jäsentenvälisessä" kommunistien sisäisessä taistelussa, Sinisalolaiset vastaan Saarislaiset. Metallin vaalin -72 lopputuloksella oli suuri merkitys, kommunistien metallin valtausyritys epäonnistui ja koko muu ay-kenttä huokaisi helpotuksesta ja "taistolaisuuskin" hiipui pikkuhiljaa pois.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Muistan hyvin nuo vaalit. Suurten äänetyspaikkojen vaalitulokset tulivat ensin ja kommunistit johtivat. Olin silloin Pohjolan opiston kurssilla. Meillä metallin demareilla oli kämpän ovessa A4 -juliste Metalli SOS.DEM-johtoinen. Kurssikaveri tuli hätääntyneenä luokseni ja kysyi: "Kommunistit johtavat, mitä tehdään." Enempiä miettimättä vastasin, Vaihdetaan juliste. Hän meni ja repi julisteen pois ovestaan. Turhaan. Kun pienten työpaikkojen tulokset saatiin, oli demareilla selvä enemmistö.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Muistan lukeneeni Kaarlon kirja tuoreeltaan; voisi olla aiheellista tuoreuttaa lukukomemus.
Koiviston hautajaistunnelmissa tulin ostaneeksi nettikaupasta Koiviston väitöskirjan Sosiaaliset suhteet Turun satamassa. Vilkaisevan silmäilyn vaiheessa olen. Kirja taannoin alessa ja esittelyteksti oli muuntunut hauskaan muotoon: Seksuaaliset suhteet Turun satamassa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Muistan lukeneeni Kaarlon kirja tuoreeltaan; voisi olla aiheellista tuoreuttaa lukukomemus.
Koiviston hautajaistunnelmissa tulin ostaneeksi nettikaupasta Koiviston väitöskirjan Sosiaaliset suhteet Turun satamassa. Vilkaisevan silmäilyn vaiheessa olen. Kirja taannoin alessa ja esittelyteksti oli muuntunut hauskaan muotoon: Seksuaaliset suhteet Turun satamassa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Osattiin sitä pienemmissäkin yrityksissä. Itse oli hitsaajana yli 10 vuotta radiaattori- eli lämpöpatteritehtaalla. Urkkatyö oli yleisin malli. Rutiineille kehittyvät omat hinnoittelunsa. Niissä ei olut tinkimistä. Sen sijaan, kun tuli eteen uusia tilanteita, joista piti päästä nopeasti yli, urakka oli luonteva ja toisaalta arvaamaton ratkaisu, kun varmaa pohjaa hinnoittelulle ei ollut.

Itse toimin siten, että asetin itsellini tavoiteansion. Yläraja on 50% yli tuntipalkan, Jos urakassa pärjasi, merkitsin siitä tunteja enemmän kuin todellisuudessa meni. Siten saatoin ottaa tinkimättä vastaan myös huonoja urakoita. Kyllä sen pomokin tiesi. Työt sujuivat, eikä tarvinnut joka risausta erikseen tinkiä. Ansiokin pysyi tasaisena vaihtelevista olosuhteista huolimtta.

Ongelma oli siinä, että kaikki eivät ahneuksissaan mattaneet olla tienaamatta, kun siihen oli tilaisuus. Siitä seurasi vastaavien urakoiden hitojen lasku ja riitojakin työporukan sisällä siitä, miksi niin tyhmästi pitää toimia.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Kummallisinta tuon ajan telakkatyössä oli että telakoilla lakkoiltiin jatkuvasti, mutta laivatilaukset lähtivät ajallaan.
Nykyisin lakkoja ei juuri ole mutta tilaukset eivät valmistu määräaikaan mennessä.

Mikä nykyisin on pielessä?

Toimituksen poiminnat